Kevään kirjauutuus ja arvonta!




"..pulleina, pienisiipisinä, paksuturkkisina ja rauhaa rakastavina hyönteisinä ne ovat hellyttäviä ja sympaattisia." Näin kuvaillaan kirjan päähenkilöitä ja ahkeria pölyttäjiä kimalaisia vastikään julkaistussa ja laatuaan ihka ensimmäisessä Suomen kimalaiset-kirjassa. Kirjan ovat tehneet Seppo Parkkinen, Juho Paukkunen ja Ilkka Teräs ja sen on kustantanut Docendo Oy.

Esittelen tässä postauksessa tämän tuoreen kirjauutuuden, blogiyhteistyö Docendo  .

Postauksen lopussa tulee ohjeet kuinka voit voittaa myös kirjan itsellesi!

(Kaikki tekstin kuvat ovat Suomen kimalaiset-kirjan sisällöstä.)


Kirja on 160 sivuinen tuhti paketti kimalaisista. Se esittelee kaikki suomen 37 kimalaislajia, niiden tuntomerkit ja levinneisyysalueet. Kirjasta löytyy mielenkiintoista uutta tietoa tästä vielä niin monelle tuntemattomasta pörröturkkisesta hyönteisestä.

Opusta lukiessani minulle selvisi mm. vastaukset kysymyksiin: Ovatko kimalaiset uhanalaisia? Miten kimalaiset elävät? Missä ne talvehtivat? Ja miten kimalaiset pystyvät lentämään kokoonsanähden niin pienillä siivillä? Kirjasta oivalsin myös ketkä tekevät pienet reiät mökkipihan täpläkelloihin ja miksi. :-)



Eri lajien tuntomerkit ovat kaavioiden avulla esitetty niin selkeästi, että varmasti tulen kesällä selvittämään oman puutarhani pörriäsistä mitä lajia ne ovat ja onko joukossa erittäin harvinaisia tai jopa uhanalaisia yksilöitä.
Kimalaisbongaus tuleekin olemaan tulevan kesän uusi mielenkiintoinen harrastus meidän mökillä. :-)




Kirjassa kuvattiin jokainen kimalaislaji tarkasti ja samalla rivien välistä lukijalle välittyi tekijöiden lämmin suhtautumien luontoon ja sen eliöstöön. Kirjan ulkonäkö on myös laadukas, kovakantinen kiiltäväsivuinen sidottu teos jossa kauniit, terävät, värikkäät kuvat. Sivujen kesänkukkeita niittyjä katsellessani aloin ikävöidä entisestään kesää ja toivoa, että pääsisin jo pian kukkaniityille ja puutarhaani kirmailemaan noiden hauskojen pörisijöitten valtakuntaan. :-))




Suomen kimalaiset-kirja perustelee hyvin paikkansa jokaisen luonto- ja puutarhaihmisen kirjahyllyssä kunnianosoituksena näille meille niin tärkeille hyönteisille jotka tekevät korvaamatonta työtään mahdollistaen meille syksyiset marja- ja hedelmäsadot. Voin suositella kirjaa lämpimästi etenkin kotipuutarhurille, luontoystävälle tai vaikka kesän mökkituliaiseksi.



Kaikille lukijoilleni on nyt blogissani mahdollisuus voittaa tämä ihastuttava kirja omakseen osallistumalla arvontaan.

Kiitos Docendolle yhteistyöstä. 

Arvonnan säännöt:

Yhdellä arvalla mukana 
Liittymällä blogini lukijaksi (klikkaamalla sivupalkissa LUE-nappia.)
Olemalla sitä jo ja jättämällä lisäksi komentti tähän postaukseen.

Kahdella arvalla mukana
 Toisen arvan saat seuraamalla tai tykkäämällä blogista Facebookissa.

Arvonta aika on 24.4. - 2.5.2018 klo 24 asti.

Muistathan kirjoittaa kommenttiin kuinka monella arvalla olet mukana.
Anonyymit kommentoijat lisäisittekö s-postinne komenttikenttään,
 niin tavoitan teidät jos arpaonni suosii.

Arvonta suoritetaan torstaina 3.5.2018.

Huom, en lähetä voittoja ulkomaille.

Katja









Sunnuntai, my lazy Sunday



Leipominen on sopiva laiskan sunnuntain piristäjä. 
Kääretorttu sopii tähän teemaan kuin nakutettu, koska se on nopea 
simppeli herkku, johon löytyy usein kaikki tarvikkeet kaapista. 
Yleensä käytän kääretorttupohjaan 1/2 vehnäjauhoja ja 1/2 perunajauhoja.
Tällä kertaa kokeilin perunajauhojen tilalla maissijauhoja
ja onnistui ihan yhtälailla. 


Kääretortun väliin tein rahka-kermavaahtoa jonka maustoin valkosuklaalla.
Valkosuklaa sopii aivan täydellisesti happamien marjojen kuten lakan, puolukan ja karpaloiden kera. 
Tykkään sopivan karkeasta suklaarouheesta, joka rouskuu mukavasti suussa, eikä häviä kokonaan kermavaahtoon. 
Parhaiten suklaalevyn saa rouhittua leikkulaudan päällä terävällä veitsellä, koneella siitä tulee helposti jauhoista.


Sunnuntaina minulla on monesti hyvää aikaa sisustaa, leipoa, ulkoilla, 
touhuilla mökkipuutarhassa tai keskittyä blogien lukemiseen. 
Silloin on sopivasti aikaa, katsella ympärilleen.
Tehdä just niitä omia pikkujuttuja joista on viikolla haaveillut
ja nautiskella kahvin kera reilu kimpale lakkakääretorttua,
ihan kaikessa rauhassa. :-)

Leppoisaa sunnuntai-iltaa.

Hey, lovely dudes, happy lazy Sunday, enjoy it!  :-)
Katja
 

 ps. kaikille sunnuntaileipureille tiedoksi, kääretorttupohjan ohje löytyy parilla klikkauksella,
siten en kirjoittanut sitä tänne.






Vanhan senkin uusi elämä

 

Innostuin ihan pitkästä aikaa tuunailemaan. Olohuoneen tamminen senkki oli jo jonkin aikaa pistänyt ikävästi sisustussilmään ja jotenkin se täytyi pelastaa. Senkin pinta oli niin haalistunut ja läikikäs, että maalaus tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Aikani eri maalivaihtoehtoja mietittyäni päädyin lopulta perinteiseen kalkkimaaliin, kolmesta hyvästä syystä: hyvä peittävyys (ei siis tarvitse montaa maalikerrosta), maali ei sisällä myrkyllisiä aineita (ympäristöystävällinen), maalin tuoksu on miellyttävä, joten raskasta kaappia ei tarvinnut siirrellä maalauksen ajaksi jonnekin, vaan homman pystyi hoitamaan ihan siinä hollilla. Lisäksi halusin juuri sellaisen rouhean hieman kuluneen maalipinnan joka pukisi kauniisti huonekaluvanhusta. No siinä tulikin jo neljä syytä. :-)



Väriksi valikoitui perus vaaleanharmaan, joka löytyi värikartasta, koska en löytänyt juuri sitä oikeaa harmaata suoraan hyllystä. Samalla ostin purkin kalustevahaa joka sopi kalkkimaalin päälle ja teki kulutustakestävän kiiltävän pinnan muuten huokoiselle maalipinnalle.

Oikean harmaasävyn valinta on muuten yllättävän vaikeaa, uskokaa pois.  
Helposti harmaa taittaa siniseen tai vihreään 
ja jos haluaa ihan harmaan harmaan,
 pitää valkoisen joukkoon lisätä pelkästään mustaa pastaa sopivan tummuusasteen mukaisesti.



No niin ei kun tuumasta toimeen. Sivelin senkin maalilla kahteen kertaan välissä noin reilu tunnin kuivumisaika. Maali olikin nopeaa kuivumaan, joten rivakasti piti pensseliä heilutella. Lopputuloksesta tuli mielestäni aika hyvä vaikka en maalia edes ohentanut. Levityksessä käytin hyvin pehmeäkarvaista ns. rikottua pensseliä joka jätti kauniin tasaisen jäljen. 

Hyvä pensseli on maalaushomissa kaiken A ja O.

Maalin kuivuttua halusin siihen vielä lisää patinaa ja pyyhkäsin hiomapaperilla kevyesti tammipintaa paikoitellen näkyviin luodakseni antiikkista ilmettä. Lopuksi pyyhin maalipölyt huolellisesti pois nihkeällä liinalla ja annoin pinnan kuivahtaa seuraavaan päivään.



Viimeistelin senkin vahalla ja vahan kuivuttua kiillotin pinnan lopuksi pehmeällä liinalla. Vaha oli jäykkää levitettävää ja sitä pitikin hieroa voimalla jotta sen sai tasaisesti levitettyä.

Mitäs sanotte lopputuloksesta eikös ole aika kiva vaikka itse sanonkin? 



Maalin mainostetaan tarttuvan melkein mihin tahansa pintaan, mutta kalustevaha kannattaa poistaa huolellisesti ennen levitystä ja kevyt hiontakaan ei ole koskaan pahitteeksi. Maalimyyjä neuvoi puhdistamaan kalustevahan pois asetonilla ja neuvoa noudattamalla hyvin maali tarttui. 

Kalkkimaalikokeilut eivät tämän kokemuksen myötä jää ensimmäiseksi eikä viimeiseksi,
 vaan pensseli heiluu täällä varmaan jatkossakin. :-)



Katja







Oi miten ihanaa upottaa sormet lämpimään hiekkamultaan!


Onko täällä muita jotka malttamattomana odottavat, 
että pääsevät pian istutuspuuhiin? 
Kädet ilmaan hep!


Kevät on jo mukavan pitkällä ja monen puutarhaystävän kodin on kuin huomaamatta vallannut taimiarmeija. On ollut kiva seurata kuinka monen puutarhabloggarin ikkunalaudat ja muut valoisat tilat ovat täyttyneet kesän vihreistä unelmista. Esikasvatukset näyttäisivät olevan hyvällä mallilla ja uusi mielenkiintoinen kasvukausi tulossa.


Chilin ja paprikan siemenet laitoin itämään 19.2 ja tomaatit 5.3. Kantapään kautta olen oppinut, että esikasvatuksessa on hyvä noudattaa siemenpussin ohjeistettua kylvöajankohtaa jotta taimista ei kasva pitkiä ja honteloita valonpuutteen vuoksi. Tästä syystä mitä pohjoisemmaksi mennään on esikasvatus hyvä aloittaa aikavälin loppupuolella, jos ei ole lisävaloa saatavilla.

Mistä mahtanee johtua, että jotkin taimet tuntuvat jupottavan sirkkalehtivaiheessa tuskallisen pitkään? 

Alla chilinalut jotka viimein ovat päässeet kasvuvauhtiin.


Onneksi esikasvatus ei ole kaikille kasveille tarpeen mutta jotkin pitemmän kasvukauden tarvitsevat lajit on välttämätöntä esikasvattaa. 

Matti myöhäisille tiedoksi, että monet kesäkukat ehtii esikasvattaa hyvin vielä toukokuussa.


Tänä vuonna laitoin krassit itämään jo kuun alussa, mutta ne olisivat ehtineet toukokuussa vielä mainiosti esikasvattaa, samoin kuin tuoksuherneet. Yleensä olen kylvänyt krassit kesäkuussa suoraan maahan.


Jokainen kasvukausi, on aina hieman erilainen ja on mielenkiintoista kokeilla uusia lajikkeita. Tänä keväänä olin ensimmäisen kerran tehnyt suunnitelman mitä kasveja ja mihin aikaan aion esikasvattaa. 

Suunnittelusta huolimatta tulee tehtyä heräteostoksia ja mietittyä siemenpussi hyppysissä, vieläkö ehtii? 

Viikonloppuna kylvin sametti- ja silkkikukat sekä sievikit. Dahlian mukulavarpaat pääsivät myös kosteaan hiekkamultaan versomaan. 

Petunian ja orvokin alut ovat vielä pienen pienet ja nyt hieman huolettaa meneekö kukinta miten myöhäiseksi. 

Onneksi taimia saa valmiina puutarhoilta niin ei tarvitse asian kanssa liikaa stressata. Kurkun ja kesäkurpitsan esikasvatuksen jätän suosiolla toukokuun alkuun. 



Jokainen kesä on mahdollisuus, vaikka se täällä pohjolassa on joskus säiden vuoksi melkoista säätöä ja vääntöä, mutta kun on hyvät esikasvatetut taimet saa huomattavasti paremmat mahdollisuudet onnistua.

Iloisia taimikasvatteluja sinne itse kullekkin ja toivotaan oikein paljon aurinkoisia päiviä jotta saadaan topakoita alkuja.

~Katja~

No nyt se on tauti iskenyt



Dhiilia dahlia dallallaan.. 🎶
Virus on luultavasti tarttunut tietokoneen näytöltä ja sitä kautta levinnyt kuin huomaamatta potilaaseen aiheuttaen tässä pakko-oireista käyttäytymistä.
    


Diagnoosi dahliakuume jonka oireet lyhyesti: 
- Puutarhaliikkeeseen on päästävä millä keinolla hyvänsä.
- Hakeutuu välittömästi noiden värikkäiden mukulakasvien lähettyville.
- Kasvien hypistely ja kuvien katselu saa sairastuneessa aikaan mielihyvän tunteita, joka pahentaa kuumetta entisestään.

 
Tähän äärimmäisen salakavalaan tautiin sairastuneen on usein hyvin vaikea tehdä puutarhamyymälässä järkeviä ratkaisuja ja monesti tästä seuraa dahlioiden hamstrausta joka saattaa aiheuttaa läheisille suurta stressiä. 
Jos järjen puhuminen ja tilanpuutteella pelottelu ei auta hamstrausintoon, ovat keinot auttamatta vähissä ja tauti edennyt jo liian pitkälle.
Onneksi dahliakuumeen ennuste on hyvä ja tauti saattaa jopa hellittää sydäntalvella. Keväällä ja kesällä oireet pysyvät usein siedettävinä mutta pahenevat taas loppukesällä, riippuen kukinnan määrästä. Runsas kukinta johtaa valitettavan helposti taudin kroonistumiseen.

 
Etenkin on huomioitava, että dahliakuume iskee helposti puutarhaihmisiin jotka luonnostaan ovat alttiita kauniille asioille ja siten helposti lankeavat kaikenlaisiin houkutuksiin. 
Tähän riskiryhmään kuuluvilla on taudilta suojautuminen lähes mahdotonta. 
Taudin estämiseksi suositellaan puutarhamyymälöiden välttämistä, puutarhalehtien ja somen tarkkaa valvontaa läheisten toimesta, myös dahliakuumeisten seuraa on mahdollisuuksien mukaan vältettävä. Dahlia kuvien ja jopa dahlia sanan mainitseminen on kielletty.


Kuulostivatko oireet tutuilta?
Täällä tauti on jo edennyt huolestuttavan pitkälle, eikä mikään apu tunnu tepsivän. Somessa dahliakuume on jo lähes epidemia eikä monikaan sairastuneista edes vielä tiedä sitä sairastavansa.  

Dahliakuumeeseen sairastuneena kysyisin hieman huolestuneena vielä; että voipiko pionikuume ja dahliakuume iskeä yhtäaikaa samaan puutarhuriin? 

Apua!

:-))
Katja







Sisäkasvien kevät


Mullanvaihto on hyvä konsti saada sisäkasvit elpymään pitkän talven jälkeen, ainakin ne näyttävät heti pirteämmille. 

Tänään siivouksen yhteydessä vaihdoin viherkasveille uudet mullat ja lisäsin juurille lannoitepuikkoja antamaan lisää potkua uuteen kasvuun. Samalla oli korkea aika vaihtaa jo ahtaaksi käyneet ruukut isompiin. 

"Voi vehka parka." kuulin puutarhaguru Aarno Kasvin hihkaisevan mielessäni, kun vetäisen kasvin ulos ahtaaksi käyneestä ruukustaan ja aloin lisäillä uutta multaa sen juurille, "Eikä mitään haperoa." joo, joo ei haperoa herra Kasvi. Eipäs nyt aleta komentelemaan siellä. :-)


Muistaako joku muukin vielä, nuo mieleeni painuneet Arno Kasvin lausahdukset 80-luvun multamainoksesta?


Olen mieltynyt vuosi vuodelta enemmän ihan perinteisiin saviruukkuihin jotka hengittävät, pysyvät viileänä ja näyttävät paremmilta kuin muoviruukut eikä ruukkua tarvitse ihan välttämättä piilotella suojaruukkuun.

Ainut miinus on, että saviruukkua pitää kastella muoviruukkuja tiheämmin, koska huokoinen ruukku haihduttaa nopeasti kosteuden pois. 

Saviruukut ovat myös ekologinen vaihtoehto ja särkyneet ruukunpalaset on kätevää kierrättää uusien ruukkujen pohjilla salaojituksena. 

 

Vihannesten ja kukkien taimet muuttivat kuluneella viikolla mökille, jossa niitä on nyt mahdollista esikasvattaa sopivan viileässä 15-20 asteen lämpötilassa. Vappuun ei näyttäisi olevan kuin kolme viikkoa ja ympärillä on vielä lähes metriset kinokset, huoh. Toivoisin kovasti, että aurinko antaisi kyytiä lumipenkoille, jotta saataisiin nyt tämä pitkä-kylmä-talvi pois puutarhailun tieltä. 

Kasvit kuvissa: Nukkumaija (yllä), tuoksupielus (keskellä) ja unelma (alimmat kuvat).

Aurinkoista viikonloppua!
 💚
Katja










Nukkekodin pääsiäiskoristeluja; Dollhouse Eastern Decorations


Minikukkien askartelu on aikaa vievää puuhaa. Viikonlopun lumisade rajoitti sopivasti muita tekemisiä joten käytin heti tilaisuuden nukkekoti askarteluihin. 
Tein kimpun narsisseja, koristelin muutaman aiemmin valmistamani ruskean fimo-munan oksaan ja "kasvattelin" rairuohon kahvipöydän koristeeksi. Linnunpesä on aiempi kokeilu jonka änkesin teemaan sopivasti samaan asetelmaan. :-)

This winter has become almost a record high of snow in Finland. During the weekend the snowfall made me stay at home and I decided to decorate a dollhouse for Easter.

Keväistä tulevaa viikkoa kaikille, toivottavasti se olisi oikein aurinkoinen.

Katja